Tampereella nääs

Ystävänpäiväksi minulle oli varattu esikäyntejä Taysiin ja yöksi varattu huone potilashotellista. Päätimme käyttää tilaisuuden hyväksi ja varasimme toisen hotellihuoneen, että koko perhe mahtuu yöpymään. Aika kiva hotelli muuten se Norlandia Cafe vai mikä lienee viralliselta nimeltä onkaan. Siisti, kauniisti sisustettu ja rauhallinen paikka. Suosittelen😊

Koska lähdettiin vähän niinkuin lomalle, piti keksiä jotain kivaa tekemistä. Iso-O:n kaveri kertoi viikonloppuna olevansa menossa Tampereelle pelimuseoon ja siitä se ajatus sitten lähti. Googletin kyseisen paikan ja samalla selvisi, että kyseessähän on monipuolinen museokeskus Vapriikki -sinne siis.

Vapriikista löytyi nähtävää ihan jokaiselle perheenjäsenelle. Aloitimme, kas kummaa, jääkiekkomuseosta, jonne osa porukasta olisi jäänyt pidemmäksikin aikaa. Oli hauska katsella vanhoja pelivarusteita ja kuvia jääkiekon historiasta. Hauskinta tietenkin oli jääkiekko...mikä se sitten oli..simulaattoriko? (Käytetäänkö tuollaista sanaa enää?😀) Isä ja poika laukoivat onnessaan kiekkoa maaliin ja innostuihan pikku-O:kin kokeilemaan. Vähän väkisin piti raahata porukka eteenpäin, jotta ehdittäisiin kiertää koko näyttely.

Seuraavana kohteena oli nukkemuseo. Voi ihanuutta, mitä kaikkea siellä oli 😍 Jättimäinen keinuhevonen, vanhoja nukkeja, ihana leikkimökki... Tänne meidän täytyy pikku-O:n kanssa päästä uudelleen. Nyt mentiin liian kiireellä läpi. Blogin aloitukseen liitetty kuva taiteilevasta talitintista on muuten otettu nukkemuseossa.

Nukkemuseosta siirryimme luonnontieteelliseen museoon. Eläimiä oli kiva katsella, sai ihastella kaunista kesäöistä maisemaa, elämää jään alla ja pelata tietovisoja luontoon liittyen. Lopuksi hihitytti vaaka, joka kertoi, minkä eläimen painoinen on. (Minä painoin saman verran kuin kurkiparvi😒)

Seuraavana silmissä siinsi jo se odotetuin, eli pelimuseo. Itse kiersin matkan varrella olleen näyttelyn, jossa oli mm.vanhoja kännyköitä. Morsetustakin kokeilin, mutta ei minun viesteistäni kyllä kukaan selvää saisi 😀

Pelimuseo oli huippupaikka. Pelejä oli koottu eri vuosikymmeniltä ja parasta oli, että niitä pääsi pelaamaan! Kokeiltiin pelikoneita, joita löytyi muinoin baareista, tablettipelejä, tietokonepelejä ja erilaisia konsolipelejä. Erityisiä helmiä oli kasarihuoneessa ollut tennis-peli (just se mustavalkoinen, jossa kahdella mailalla koitetaan pitää pallo kehässä). Kasarihuoneessa nostalgiahuokaisuja herätti myös puhelinmuistio, jollainen melkein joka kodista löytyi. Olipa siellä samanlainen oranssi puhelinkin, mikä kotona joskus oli. Commodore 64:lla innostuin pelaamaan Boulderdashia. Kummasti pelin kulun muisti parinkymmenen (OK, kolmenkymmenen) vuoden jälkeenkin. Flipperi oli epäkunnossa ja se harmitti. Onneksi niitä vielä jostain löytyy😏

Pelimuseosta kiirehdimme Tampere1918-näyttelyyn. Lapset tulivat mukaan, vaikka ulkopuolella oli varoitus siitä, että näyttely sisältää herkille järkyttävää materiaalia. Näyttelyn herättämät kysymykset käsitellään kuitenkin yhdessä ja jos jotain järkyttävää näkyi, puhutaan asiasta heti. Ja olihan siellä järkyttävää. Itseäni kosketti eniten kuva kuolleesta lapsesta. Eihän sieltä kyynelittä päässyt pois. Etenkin kun tietää, että asia on muutamalle ystävälle hyvin läheinen. Tänne haluaisin mennä uudestaan, ihan yksin.

Lopuksi juostiin läpi kivimuseo, kun kuulutukset jo toitottivat, että museo menee kiinni. Pikku-O ehti käväisemään vanhassa johdinautossa, jota toivoi heti auton nähtyään museoon mennessä. (Minähän fiksuna olin lapselle kertonut, että kyseinen biili on raitiovaunu😇)

Mahtava paikka! Menkää ihmeessä käymään museokeskus Vapriikissa (ei ole maksettu mainos😉)! Seuraavana päivänä museoon oli muuten menossa Niinistön Sauli Jenninsä kanssa. Harmi ettei osuttu samana päivänä 😄

Museokäynnin jälkeen piti mennä hienosti syömään, mutta nuukajussien kohteeksi valikoituikin McDonald's. Itsekin sain ennen leikkausta nauttia salaattiateriasta. (No haukkasin salaa hampurilaista ja nappasin pari ranskalaistakin, jos rehellisiä ollaan.)

Hotellilla oltaisiin haluttu koko perhe saunaan, mutta koska perhevuoroja ei ollut saatavilla, menimme pikku-O:n kanssa tyttöjen saunaan. Oli ihanaa istua kahdestaan lauteilla. Tuli ihan mieleen saunahetket äidin tai Sirpan kanssa. Ne on tärkeitä hetkiä elämässä ❤

Lopuksi halailtiin ja vähän itkeskeltiin tulevia sairaalapäiviä. Oli ihana käpertyä pehmeisiin sänkyihin nukkumaan ja herätä yhdessä aamiaiselle. Ihana lomanen❤