Alkujorinoita...

Josko sitä kokeilisin tätä blogimaailmaa, vaikkakin se alkaa olla jo kai jonkin verran vanhanaikaista. Blogin olen perustanut jo kauan sitten jälleen kerran aloittaessani jotain "lopullista elämäntaparemonttia". Blogin nimi on ihan kotilatinaa ja voipi olla, ettei kirjoitusasu ole aivan oikea. Mutta jos en kerro, mitä se tarkoittaa, niin kukaan ei virheitä havaitse; kuvitellaan ainakin niin. En alkanut blogiin aikoinaan mitään kirjoittamaan, koska tuntui kuitenkin vaikealta avata itseään niille läheisilleni, joiden toivoin blogia lukevan. Niin se ajatus sitten vain hiipui...
Kunnes tulin tänään yhdellä tavalla "kaapista ulos". Paljastin sisimpiä ajatuksiani liittyen elämääni ylipainoisena. Vähän pelotti julkaista kirjoitus facebookissa, mutta loppujen lopuksi helpotti, kun sai jollain lailla kerrottua asioista, jotka ovat olleet isoina mielessä. Itkin kun kirjoitin ja itkin, kun luin saamaani palautetta. Niin ihanaa kannustusta kohti tulevaa ja kauniita sanoja minusta. Jos niiden kommenttien voimalla ei jaksa eteenpäin niin ei sitten millään. Koska luonteeni on Nelli Negatiivisen tyyppinen, toki mietin sitä, että kuinka moni ajattelee ilkeästi kirjoitukseni vuoksi. Mutta nyt en anna Nellille valtaa vaan nautin positiivisuudessa paistattelusta. Jos ilkimykset ymmärtävät olla hiljaa, niin hyvä niin. Nyt haluan elää siinä uskossa, että kaikki "minun ihmiseni" ovat vilpittömän iloisia puolestani ja kannustavat matkaani lihavuusleikkauksen jälkeen.
Ja miksi blogi? Facebook-ystäväiseni ovat varmaan huomanneet, että tykkään päivittää pieniä palasia arjestamme. En varsinaisesti pidä tiiviisti yhteyttä (My mistake) kehenkään, mutta päivitysten kautta koen jakavani asioita jonkun kanssa, niin kuin joku muu jakaa vaikkapa puhelimessa. Välillä harmittaa, kun ihmiset usein päivittelevät jonkun toisen kertomuksia FB:ssa. Lähinnä sitä, että "miksi sen tuokin piti kertoa" ja "miten se niin usein laittaa niitä kirjoituksia".. Kukin taablaa tyylillään. Tykkään kuvata hölmöjä arjen tilanteita, iloita onnistumisista ja kertoa myös negatiivisista tuntemuksista. En ajattele Facebookia mörkölänä, josta kaikki kuvani napataan pahuuden teille. Kuvat, joita jaan, voisin antaa kaikille facebook-kavereilleni muutenkin. Ja jos joku muu niistä on kiinnostunut, niin ei sekään haittaa. Vältän sitä, että loukkaisi ketään tai julkaisisin loukkaavaa materiaalia. Joskus voi toki lipsahtaa🙈 Mutta tämä blogi, tämän halusin kokeilumielessä ottaa käyttöön siksi, että kaikkia ajatuksiani en kehtaa päivittää facebookissa. Ihan vain siksi, että niitä päivityksiä tulisi kamalan paljon. Nyt kun kirjoitan tänne, voi lukijakin valikoida, haluaako käydä lukemassa. Ja minä voin kirjoittaa ihan niin paljon kuin haluan. No voihan siellä facessakin, mutta kyllä te tiiätte, mitä tarkoitan.
Katsotaan, mihin tämä matka johtaa...