Pulleroinen nuori nainen etsi paikkaansa maailmassa.
Kulki polkuja monenlaisia, suunta usein täysin hukassa.
Olisi kovasti halunnut löytää sen todellisen rakkauden,
mutta etsiessä koki vain kolhuja ja kuuli kielet ilkeyden.
"Olet lähes täydellinen, niin kiltti ja ihana,
mutta rakastaa en voi, koska olet niin lihava."
Työpaikan löysi jo 13-vuotiaana;
hoiti videovuokraamoa ja siivosi omistajan kotia.
Tuntui hyvältä olla tärkeä ja hyödyllinen,
muka enemmän kuin vain tavallinen koululainen.
Ja mikä parasta, sai kaivattua omaa rahaa,
jolla ostaa muotivaatteita -sekä alkoholia ja tupakkaa.
Työn ohessa "pääsi"mukaan jännittäviin touhuihin,
joskus piiloteltiin aseita, sai ihailua vanhoilta ukoilta ja kosketuksen huumeisiin.
Koittihan äiti ralliin puuttua ja lähetti tytön loma-ajoiksi pohjoiseen,
turvaan tädin luo ja ympäristöön kotoiseen.
Mutta ei paikanvaihdolla lopetettu kokonaan sekoilua,
sukulaisetkin joutuivat katsomaan vierestä tytön sairasta touhua.
Peruskoulu tuli kuitenkin kohtuu hyvin suoritettua,
työt jäi hetkeksi ja koulutie jatkui kohti lukio-opintoja.
Päiväopinnot vaihtui iltalinjaan, koska väisteli noloja tilanteita:
esim. vanhat tanssit ilman paria ja ei rahaa hankkia kauniita vaatteita.
Kuulisi korvissaan ihmisten kuiskaukset,
miten tuokin pullukka, on laittanut päälleen tuollaiset vetimet.
Aikuisten joukossa oli helpompi hengittää
ja suorittaa vain aineita, jotka ovat tärkeitä eikä tarvi itseä nöyryyttää.
Kirjoitusten aika olikin melkoista touhua.
Oli tavannut juopon, jolta luuli saavansa rakkautta.
Joku koitti tyypistä tyttöä varoittaa,
mutta rakastunut ei halunnut neuvoja kuunnella.
Yöt meni pääasiassa ryyppyremmiä kuskaten tai juhlien,
päivällä kirjoituksiin nuutuneena ja haukotellen.
Kaikesta huolimatta onnistui saamaan päähänsä valkolakin,
paperit ei kehuttavat, mutta olisivat voineet olla huonommatkin.
Kirjoitusten jälkeen alkoi vauhdikkain vaihe,
joka pahimmillaan olisi voinut johtaa tytön mullan alle.
Retkun kanssa ajautui vielä alemmas kokeiluissaan,
tuntui helpolta, kun pään sai sekaisin ja koki olevansa voimissaan.
Tämänkin keskellä teki monenlaisia ihan oikeita hommia,
kävi hoitamassa lapsia ja pyöritti jäätelöpalloja.
Koskaan ei työssä ollut sekaisin tai humalassa,
toki raskaan vapaa-ajan vuoksi aika lailla uuvuksissa.
Tyttö olisi tuolloin toivonut niin pääsevänsä muuttamaan pohjoiseen,
mutta opiskelupaikka ei auennut, joutui jäämään elämään sotkuiseen.
Onneksi päässä oli pienen pieni järjen hiven,
ja kovemmat kokeilut jäi alkutiehen.
Tyttö hakeutui päiväkotiin työkokemusta hakemaan,
työstä nautti, vaikka elämä oli edelleen risaista ja kosteaa.
Seuraavana vuonna aukesikin ovet opinahjoon,
tyttö pakkasi kamppeensa ja muutti Kymenlaaksoon.
Kas kummaa, että sattuikin niin,
että kämppisten myötä tutustui heti paikkakunnan "eliittiin".
Opinnot suoritti vähän toisella kädellä,
olihan tärkeämpää etsiä sitä rakkautta ja rällätä.
Opintolainalla rahoitettiin monen jannun ryyppyiltoja,
maksettiinpa jopa jonkun juopon takuuvuokria.
Niin vain sai vuosien myötä nämäkin opinnot valmiiksi
tuli ammatiksi ammattikorkeakoulutettu sosionomi.
Kotikylään palattuaan oikeastaan vasta huomasi,
mitä moni ihminen hänestä ajatteli.
Tulipa joku arvostelemaan, että tyttö eleli työttömänä ja baareili sossun rahoilla.
Onneksi tyttö uskalsi asian saman tien arvostelijalle korjata:
Tyttö oli elämänsä aikana ollut työttömänä vain yhden päivän ja muuten käynyt töissä tai suorittanut opintoja.
Löysihän tyttökin lopulta rakkauden,
jonka kanssa muutti yhteen ja aloitti elämän vähän toisenlaisen.
Ei siitä sen enempää, se on jo aikaa aikuisuuden.
Menneisyyden haavat sattuvat vielä vuosien jälkeenkin,
vaikka elämä on kuljettanut ihan huikeisiin onnistumisiin ja haasteisiin.
Vieläkin tytöstä tuntuu siltä, että olisi paljon anteeksipyydettävää,
toisaalta pitää yrittää haudata menneet syvälle suohon ja vain elää hyvää elämää.
Aina välillä tyttö haluaa kuitenkin itseä muistuttaa:
se olen MINÄ, joka haavoineni olen kaikesta huolimatta pystynyt paljon tässä elämässä saavuttamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti