Huomenna leikkauksesta on aikaa viisi viikkoa -ainakin Ojalan laskuopin mukaan. Ensimmäiset seurantalabrat otettiin viime viikolla ja tänään kirurgi soitti tuloksista. Hb131 (kaksi vuotta ollut alhainen, nyt oikein hyvä luku) ja kaikki ravintoaineet ym näyttivät myös hyvältä. Hyvältä näyttää siis. Kirurgi on aika tiukanoloinen täti ja asiakkaan kohtaaminen ei vaikuta olevan lempiosuuksia työssään. Välillä kuitenkin häntä meinaa selkeästi alkaa hymyilyttämään ja tiukkisleima vähän haalenee. No enhän tänäänkään häntä nähnyt, mutta äänestä kuuli hymyn siinä kohdassa puhelua, kun kiitin toimenpiteestä 😊 Parin kuukauden kuluttua sitten seuraava seuranta-aika.
Leikkauksen jälkeen syöminen on sujunut kohtuuhyvin. Suositus on ollut, että pehmeitä ruokia saa syödä. Paitsi näkkärikin oli suositelluissa. On sitä kai tullut jotain sitkeämpääkin mutustettua, mutta hyvin on onneksi mennyt alas ja sulanut. Ja periaatteessa siis kaikkea saan syödä.
Kirurgi kysyi, onko leikkauksen jälkeen havaittavissa muutoksia mielitekoihin. Hetken piti miettiä, mutta ehkä makeaa ei enää niin teekään mieli. Ja suklaan jälkeen on jäänyt paha maku suuhun. Kuuluu kuvioon kuulemma.
Leikkauksen jälkeen voi liian makean/rasvaisen/muuten epäsopivan syömisen jälkeen tulla ns. dumping-oireita (paha olo, heikotus, kylmä hiki...) ja niitäkin on tullut koettua. Itse asiassa taitaa parhaillaan olla jotain sellaista meneillään. Syypää: vajaa 1dl päärynä-kinuskijogurttia 😒 Lähes välittömästi syömisen jälkeen alkoi aikamoinen kipu vatsassa. Nyt vähän jo helpottaa, mutta tuntee kyllä, että nyt ei ihan ok ollut tämä syömishomma. Eilen söin samaa kamaa, eikä seuraus ollut tällainen. No, jospa kohta helpottaa.
Ruokamäärä, jonka jaksan syödä, on tällä hetkellä n.1,5dl. Sairaalloinen suhtautuminen ruokaan näkyy parhaiten niissä kohdissa, kun harmittaa, ettei jaksa syödä jotain hyvää enempää. Onpa välillä armaan siippani pitänyt toppuutella, että lopetan syömisen, etten kohta voihki kivusta. Aikamoista opettelua siis on. Toivottavasti myös opin.
Ihania asioita tässä kohdassa on tullut eteen jo monia. Ensinnäkin on alkanut kiinnostaa taas liikkuminen. Ja kokeiltukin 6km ulkoilureitillä 10kg mini kantorepussa. Hyvin jaksoin ja hyvältä tuntui. On vaan niin kiireistä -muka- tämä elämä ja ei ole päässyt (saanut aikaiseksi) säännöllisesti liikkumaan. Yleinen vireystila on myös ollut parempi. Jaksan selkeästikin paremmin ja se tuntuu hyvältä. Painoa on pudonnut yhteensä n.16kg ja se alkaa myös näkymään. Itsetuntoa hivelee tietysti se, että jotkut ovat asian myös huomanneet ja antaneet positiivista palautetta❤
Kyllä tästä vielä hyvä tulee; valoa päin vaan😉
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti